January 18, 2008 at 1:00 pm (Cool things, Relations, Travel)
Huomisaamun kello kahdeksan heratys vie kaiken hehkun viimeiselta perjantai-illalta ikina Paissa. Nyt on hyva aika (kun laitoin Adamin nukkumaan paikkareita) henkaista syvaan ja katsoa, mita kaikkea kateen on tahan mennessa jaanyt. Koska ihmiset vain juuttuvat tanne ja koska ma tunnen niin monta ihan altsin siistia ihmista taalla, niin en aio lahtea reissaamaan viela piitkaan aikaan, vaan ajattelin tulla Myanmarin pikareissulta takaisin ja lorvailla viela viikon taalla. Plussaa on toki se, etta talla jarjestelylla voin vehdata viikon dormitorylla tekematta mitaan, silla kuulin juuri, etta alkuviikko koulusta on vapaata. Sehan se rules, niin etta jaa aikaa juoda Singha-olutta (Zero-kokikseen sekoitettuna) ja vetaa vahan vasenta lonkkaa oikean peraan. Voe pojjaat.
Tahan mennessa tama urhea paioneeri on pyorinyt vaikka missa:
1. Chinese Village, second Sunday @ Pai
I met that thai girl called May and she took me with her architect friends from Bangkok to Chinese village near Pai. Actually the village is just a guest house (or more likely a bungalow resort) only about 15 minutes from Pai centrum, but the scenery in the place is so beautiful and all the buildings made of clay in Chinese style that it’s definitely a place worth seeing. Sadly, May planned to leave Pai just next day so for her it was a farewell trip around the area.
2. Elephant riding, Tuesday
There’s few elephant farms in Pai. Since Thais don’t use elephants anymore in constructions, these animals carry tourists like me – and my summer boy (behind me) – all around the jungle. The ride took about two hours and was just awesome!
3. Raw bananas, never mind which day it was :)
Where are the fruits, there is Hanna. Yep, after picking some persimons few months before I was graving for fresh things again. So, here we go:
The farmer just stood there on a field and was too slow to catch me afterwards. Right now I’m just waiting when the Thai police will be behind our dorm’s front door asking for those bananas which were way too raw to be eaten. Though, I didn’t dare to steal than just one of them – and later I heard that one of Adam’s friends had given it to an elephant. Cute.
1 Comment
December 1, 2007 at 9:38 am (Angst, Relations, Travel)
Ekan luukun aukaisupäivä tulla tupsahti ihan tuosta vain. Tosin täällä Koreassa ei joulukalentereita ole silmiini kaupoissa osunut, sillä joulu on astetta pienempi tempaus kuin siellä maailman toisella laidalla. Niinpä jätän poissaolollaan loistavat luukkuni avaamatta ja koitan olla hengessä mukana!
Koulua on vaatimattomat vielä pari viikkoa, eli kurssien viime hetken rutistukset, esitelmät ja loppukokeet ovat enää jäljellä. Toisaalta aivan älyttömän nopeasti ovat viimeiset kolme ja puoli kuukautta hurahtaneet maailman menoa ihmetellessä, toisaalta taas en pitkään aikaan ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi missään kuin täällä nyt. Haikeat tunnelmat ovat kyllä vallanneet minutkin, ja kun puhe kääntyy aina kotona odottaviin porukoihin, lähtö tuntuu lähestyvän vääjäämättä. Mulle tulee niin ikävä teitä muut vaihtarit, ja muut ihanat ihmiset täällä! Totta puhuen tunnen kyllä itseni NIIIN etuoikeutetuksi, kun saan taas keväällä palata Daeguun jatkamaan siitä, mihin nyt syksyllä jäin ja tietysti talviloman aikana toteuttaa haaveeni palloilla täällä Aasiassa kaikessa rauhassa!
Sen verran infoa kotiporukoille, että dormitory sulkeutuu jo 17. tätä kuuta, eli viimeistään tuolloin olen jo tien päällä kohti Kiinaa. Kirjeitä ja paketteja ei siis enää kannata laittaa tulemaan, sillä posti on vähintään maineensa veroinen: lähetykset eivät enää ehdi perille niin, että olisin täällä niitä vielä vastaanottamassa! Sen sijaan meiliä saa ja pitää laittaa :) Ihan teidän kaikkien velvollisuus, jotka luette tätä, ettei allekirjoittaneelle reissusankarille pääse pätkähtämään koti-ikävä! Nii. :)
2 Comments
November 26, 2007 at 3:19 pm (Nolife, Relations, Technical)
Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Janille, joka tuli Daeguun moikkaamaan! Vallan oivaa toimintaa, ja varsin jees nähdä Suomen tuttuja piiiitkästä aikaa :)
Samalla sain webbikameran riipaistua kuntoon ja yhteydenpitovälineet toimimaan, elikkä nyt löytyy skype koneelta. Koska final examit ovat lähestymässä, allekirjoittanut on seuraavat kaksi viikkoa aikalailla naimisissa tietokoneen ääressä, eli soittajalle heruu varmasti kahdenkeskistä privaattiaikaa, joka samalla on tehokkaasti pois epätehokkaasta opiskelusta. Ja hyvä niin :)
On vielä ihan pakko mainita pinohiiren uudesta Jutusta isolla J:llä, eli SyncTV:stä. Ymmärtääkseni kyseessä on vähän sama juttu kuin Joostissa, eli netin kautta saapi katsella haluamiaan sarjoja kätevästi. Joostin betaversioa en valitettavasti itse saanut syystä X, Y tai Z ikinä toimimaan, mutta Pioneerin paketti ei kuulosta yhtään yhtä hämärältä. Sen sijaan, jahka SyncTV:stä katseluaikaa pääsee ostamaan, tämä tyttö laittaa ensitilassa luottokortin vinkumaan ja opettelee katsomaan telkkaria.
3 Comments
November 13, 2007 at 11:36 am (Relations)
Liu Yichen ja Hanna
Lauantaina Irina ja Kukka viettivät tuplasynttäreitään aivan Itäportin tuntumassa olevassa synttäribilepaikassa nimeltä Oppa. Ruusuilla ja punaisella veluurilla sisustetussa baarissa aina tasatunnein valot sammutettiin, musiikki katkesi korviavihlovaan metakkaan ja hirvittävä strobovalovilkuntashow alkoi ja aina yhden seurueen synttärisankari istutettiin keskipöytään. Baarin työntekijä sitten teki kaikenlaisia hämäriä tulitemppuja ja tunki skumppaa juhlakalun paidan alle. Korealaisten mielestä on kuulemma tylsää, jos synttäreillä syömingeistä ja juomingeista nautitaan vain perinteiseen malliin: sen sijaan kakku kuuluu läsäyttää keskelle päivän sankarin naamaa ja kaataa juomat paidankauluksesta sisään. Namnam.
Juhlat itsessään olivat tosi mukavat ja jatkoilla käytiin tsekkaamassa Monkey’s klubi, jossa taas yllättäen kaupungin tapaan raikasi hip hoppi. Muutaman tunnin jaksoin peppua heilutella, mutta kerta kerralta ikävöin konemusiikkia vain enemmän ja enemmän. Toivottavasti sitäkin nannaa vielä joku päivä täältä Daegusta löytyy…
Sunnuntaina käväistiin vielä Kukan, Heinin ja Jaappanin ihmemaasta vahvistukseksemme saapuneen Sinin kanssa downtownissa palloilemassa ja kohentamassa darrattunutta olemustamme kynsihoitolassa. Manikyyrille jäi hintaa 9 900 wonia (eli n. 8 euroa) ja ranskalainen manikyyri, jolla sai pinkit glitteriunelmat joka sormeen, oli n. 19 000 wonia. Itse kuitenkin tyydyin pelkkään budjettihoitoon ja ihan tyytyväinen olen :)
Leave a Comment
November 9, 2007 at 1:19 pm (Cool things, Relations)
Takaisin blogin pariin! Eilen torstaina täällä yliopistolla kerättiin rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen X vapaamuotoisen teejuhlan merkeissä. Kampuksen perinnekylässä tarjoiltiin siis perinteisiä teelaatuja, joita maistelemaan oli saapunut aikamoinen lössi ihmisiä. Teen seurana tarjottiin riisikakkuja. Aivan ehdoton loppu rankalle torstaille!
Teehetken jälkeen lompsimme hengailemaan koristelammikon rannalla olevaan katokseen. Korean syksy on niin nätti, että ihan itkettää: toisin kuin Suomessa, täällä paistaa syksylläkin aurinko, eikä taivas rähmi lumisohjoa ainakaan vielä. Itseasiassa ulkona voi päiväsaikaan olla vielä ihan pitkähihaisessa ja kellotella auringonpaisteessa. Illalla sitten tulee vilpoisampi ja talvivaatteita tarvitaan.
Azath ja Jana fiilistelemässä putoavien lehtien keskellä
Törmäsin Kumdo-tyttöihinkin. Valitettavasti kielimuurin ja täyteen buukattujen päivien takia Kumdoilu jäi nyt syyslukukaudella paitsioon. Oli kuitenkin hurjan mukava törmätä tuttuihin naamoihin koulun kirjakaupassa, ja täytyihän sitä saada potrettikuva:
Leave a Comment
October 21, 2007 at 11:42 am (Relations)
Eilen juhlimme Christianin synttäreitä ja siinä samalla myös vihdoin ja viimein ohi olevia mid-term kokeita. Samalla päätin julistaa talvikauden alkaneeksi, ja kaivoin matkalaukustani talvihätävaran, eli villakangastakin, villalapaset ja villapipon. Täällä nimittäin pimeän aikaan on jo hurjan kylmä jo suomalaiseenkin makuun, ja kuulemma vielä viilenee entisestään – Daegu on todellakin kesällä lämpimin, mutta talvella kylmin kaupunki koko tällä puolella demilitarisoitua vyöhökettä!
Paikalliset hurjapäät eivät taida ymmärtää, kuinka tärkeää kylmältä säältä suojautuminen on! Olen nimittäin saanut aivan ennenkuulumatonta julkisuutta (ja jatkuvasti juttukumppaneita vastaantulijoista) tuhdin talvivarustukseni ansiosta: “we though it’s also cold in Finland, isn’t it?” Selitä siinä sitten, että Suomessa kärsitään ja hoetaan keletanaa kun pakkaset alkavat, mutta vaihtovuoden kunniaksi täällä ei kehtaa kärvistellä, vaan tekee mieli ihan suosiolla pistää topakammin vaatetta päälle :)
Synttäreiden kunniaksi kävimme safkaamassa Arianassa(?), jossa 17 000 wonia (eli noin 15 euroa) maksamalla sai syödä notkuvilta pöydiltä niin paljon kuin maha veti ja jalat kantoivat. Ruokalajeja oli joka sorttia aina topokki-keitosta sushiin ja salaatteihin. Samalla hinnalla oli lupa myös juoda talon omia oluita (peruslageria, vehnäolutta ja herkkustouttia) rajatta. Huipun kaheli pöytäseura ja paikan loistava bändi länkkäriklassikkoineen pitivät tunnelman tapissa alusta loppuun!
Safkan jälkeen jatkoimme matkaa tutun järjestäytymiskaaoksen saattelemana klubbaamaan Club JET -nimiseen paikkaan. Parasta paikassa oli ehdottomasti se, että siellä oli lämmintä! Muuten meininki pysytteli Tempo-Gigglin Marlin -sektorilla, eli semisti kivaa oli, mutta toiste en lentsikkaklubille erehdy. Päivän sankari kuitenkin viihtyi hyvin (kuulemma täyden black outin saaneena), mikä lienee tärkeintä :)
Klubilla törmäsin myös kahteen buddhalaiseen munkkiin(?!), jotka omien sanojensa mukaan olivat huilaamassa vastapainoksi stressaavalle temppelielämälle. Kyselimme Kukan kanssa yhtä sun toista buddhalaisuudesta ja temppelin menosta ja meiningistä ja saimmekin kutsun tulla pyörähtämään paikalla jahka silloin, kun meille vapaata aikaa järjestyy. Vähänkö huippua! Munkit tarjosivat minulle vielä rommikolan. Itseasiassa buddhalaisuus alkoikin völittömästi tuntua ns. mun jutulta, *Hik*.
1 Comment
