지금 한국어 쓸수 있어요.그래서 아주 행복해요. 이밤에 오빠가 windows cd를 줬어요…
기분이 촣아해요!
Sightseeing Gang changin metroasemalta Kelille
November 19, 2007 at 12:52 pm (Daegu, Dormitory)
Löysin arkistojeni kätköistä kuvia tuolta Keli-talon vieressä olevasta lähiöstä. Niinpä maanantai-iltakooman kunniaksi luvassa on – tsädäm – kuvareportaasi siitä, miltä täällä oikein näyttää! Kaikille huolestuneille tiedoksi se, että alue on aika köyhän oloista lähiötä, jossa sattuu ja tapahtuu vaikka mitä kummaa ja vastaantulijat voivat olla mitä vain myrkkyautoista itsensäpaljastelijoihin. Pääasiassa alueen läpi kuitenkin ramppaa aivan tavallisia Keimyungin asuntolan opiskelijoita, ja vaikka melkein päivittäin käynkin alakylän ruokakaupassa, ei mitään hämärää omalle kohdalleni ole sattunut.
Heini poseeraamassa Gan sangin asemaa ihan lähellä olevan omenakojun luona. Täällä Hanna on jo kanta-asiakas!
Kuvia matkan varrelta. Kauempana näkyvistä punakattoisista tiilitaloista keskimmäinen on Keli-house.
Sähköpylväs. Onneksi en ole sähkömies täällä :D
Paikallinen suuripiirteinen tapa hoitaa jätehuolto.
Jumittelua kirja kiinni nenässä
October 15, 2007 at 1:37 pm (Angst, Dormitory)
Niih. Ei mitään uutta tähän päivään, mitä nyt pänttäämistä pänttäämisen perään. Plääh. Keli-talo tarjoaa meille tällä viikolla vielä iltapalan (whoa!), jotta malttaisimme jumitella täällä sisätiloissa kiltisti opiskelemassa. Luonnollisesti iltapalana on tänään ruhtinaallisesti friteerattua kanaa, eli ns. vegaanin unelma.
Postipaketteja, ihanaa!
October 7, 2007 at 7:39 am (Dormitory)
Iskä ja äiskä sanoivat laittaneensa jotakin kivaa tänne päiviä piristämään. Paketti ei vieläkään ole tullut, mutta odotan silmät sikkuralla, että postisetä toisi paketin pikimmiten!
Toinenkin paketti on matkalla. Shoppasin äsken netistä poit tänne dormitorylle ja nyt innolla odotan, löytääkö puuhapaketti perille ennen kuin syyssää valtaa Daegu-cityn. Toivottavasti posti ei hukkaa juuri näitä paketteja. Tosin ainakin viesti lähetyksen saapumisesta on kuulemma vähintään epäilyttävä: tänne huoneeseen soitetaan koreankielinen puhelu, josta pitää vain arvata, että nyt on postia! Sen jälkeen paketin voikin hakea tuolta dormitoryn portilta, vihaisen portinvartijan luota.
On kyllä hassua, miten dormis tuntuu heti enemmän kodilta, kun hoksaa, että postikin löytää tänne perille. Toinen varsin kotoisa seikka on stereoista pauhaava psyke ja hillitön sotku ja sekamelska, jolle varmasti jossain vaiheessa voisi näyttää hieman rotia ja järjestystä, kunhan jaksaisin.
Oma koti kullan kallis
October 3, 2007 at 10:49 am (Dormitory)
Tänään vietettiin kansallista taivaiden repeämisen päivää, eli siis koko maa lomaili säiden suosiessa. Juhlan kunniaksi pikkureportaasi täältä meiltä Keli-housesta, eli Sa-rang-dongin dormitorystä. Näin täällä eletään.
Kuva kolmannen kerroksen aulasta, eli oleskelutilasta, joka on (kuten kuvasta näkyy) todellinen viihtyisyyden riemuvoitto. Toisella laidalla on juomavesiautomaatti, joka filtteröi vesijohtovedestä pois ikävän kloorin sivumaun ja jäähdyttää tai lämmittää veden tarpeen mukaan. Toisella laidalla nököttävistä sohvista positiivisena puolena mainittakoon se, että sohvat ovat useimmiten tyhjillään. 
Tarkka laukaus kolmoskerroksen yhteisistä WC-tiloista: kuvassa aasilaistyylinen vessanpytty. Istuinta käytetään reisilihaksia epäilemättä kiinteyttävästä syväkyykky-asennosta, ja ampu tähdätään kieli poskessa etulaidan posliinikouruun. Oikeasti helpompaa kuin miltä kuulostaa! Jos taas preferoi koto-Suomesta tutunpaa pönttöämallia, niin näitäkin löytyy kaksin kappalein vastakkaiselta seinältä. Vähänkin uudemmissa kauppakeskuksissa, juna- ja bussiasemilla, jne, löytyy yleensä wc-istuimet, joissa normaalihuuhtelun lisäksi voi napin painalluksella valita toimintoja aina pepun pesusta pahimmat hälyäänet peittävään linnunlauluun. Muutenkin julkiset vessat ovat useimmiten täällä hyvin siistejä ja kutakuinkin Suomen tasoa – tosin paperia kannattaa varmuuden vuoksi varata itse mukaan.
Huone 306 – Hannan ja Eun Jungin 12 neliön tilaihme. Yksityisyyttä täällä ei liiemmälti ole, ja dormiksella kontrolli on tiukkaa: joka ilta kello 23.00 käy huoneissa tarkastaja katsomassa, että olemme kaikki kiltisti kotosalla ja käymässä yöpuulle. Tarpeen vaatiessa saattaa tulla käsky siivota huone, kuten maanantaina kävi. Olihan täällä sotkuista, okei, mutta siivoamalla olisimme voineet voittaa dormitoryn siistein huone -skaban, jonka palkintoja jaettiin herkkuja, tai jotain. Skippasimme kilpailun Eun Jungin kanssa kuitenkin suosiolla – ehkä sitten ensi vuonna… 
Complex problems – simple solutions
October 2, 2007 at 11:06 am (Cool things, Dormitory)
Mystinen huonosti nukuttujen öiden sarja saa loppua!
Kävin tänään Kukan kanssa shoppaamassa petivaatteita Seomun Marketista. Kyseinen markkina-alue sijaitsee aivan metrolinjan vieressä, noin vartin matkan päässä yliopiston Itäportilta. Molemmat meistä olivat käymässä kuitenkin ensimmäistä kertaa, joten seurasimme kiltisti opasteita Seomin Markettiin. Jollain ihmeen konstilla päädyimmekin vahingossa alueen takalaidalle, patja- tyyny- ja peittokauppojen luvattuun maahan. Vasta paluumatkalla metrolle päin löysimme kojuja, joissa myynnissä oli kaikkea ruuasta Monokuro Boo – sandaaleihin ja Bruce Lee -sukkiin (Kukka itseasiassa hamstrasi itselleen parin näitä)
Alun perin lähdin Seomuniin etsimään vihreitä tennareita (aivan, viimeisin pakkomielteeni), mutta koska aluksi näytti siltä, että tarjolla on vain ja ainoastaan petivaatteita, päädyin lopulta ostamaan vihreän satiinipussilakanan ja ihkupihkun lapsille tarkoitetun matkatyynyn, ettei aivan tyhjin käsin tarvitsisi pois lähteä. Pikkutyyny on toivottavasti tarpeeksi matala minunkin makuuni. Ainakin se on pehmeämpi verrattuna siihen kivenkovaan järkäleeseen, jonka Keli-talon puolesta tarjottiin. Pussilakanalle tuli hintaa 14 000 wonia ja pihkun sain tingittyä 6000 woniin. Ihan hyvä reissu siis, vaikka kengät jäävätkin vielä kutkuttelemaan mä haluun -listallani.
Maailman söötein tyyny – Täällä näitä söpöjä ja hurjan söpöjä juttuja riittää vaikka kuinka Suomeen verrattuna. Kateeksi käy korealaisia lapsia!
Dormitory-festari
Eilen täällä kampuksen asuntola-alueella vietettiin dormitory-festareita. Kuin tyhjästä ilmestyi ruokalan eteen esiintymislava, penkkejä, huvilakatoksia, ruokakojuja ja kaikkea! Vaikkei asuntoloissa tietääkseni saa alkoholia nautiskella lainkaan, tarjoilijat kiersivät helpottamassa janoisia festarivieraita oluella ja isoon janoon olisi sojuakin saanut.
Ohjelmassa oli näitä korealaisten rakastamia laulukilpailuja, palkintojen arvontaa ja tietysti taekwon do -show. Noin keskimäärin joka viikolle mahtuu ainakin yksi huikea gravitaation lakeja uhmaava taekwon do-pläjäys, täynnä murskaamista, voltteja, tanssia (lateksiasuissa, nam!) ja kaikkea muuta kekkulointia. Aivan julmetun hienoa. Meistä vaihtareista on tainnut tulla lajin todellisia faneja, sen verran upealta puuhalta näyttää.
Oma treenaaminen sitten on näpsäkästi valahtanut penkkiurheilun puolelle. Toissa päivänä treenattiin vähäsen ekaa poomsea (tms), mutta lopetettiin aika pian megalomaanisen väsymyksen iskiessä. Toisaalta vähän motivaatiota syö sekin, etten ole aivan vuoren varma siitä, miten poomse pitäisi tehdä oikein. Jahka kuntosalilla tapaamani taekwon do -pojat kutsuvat vielä loppuviikon aikana lounastamaan, niin saavat kyllä jelppiä vähäsen 
.
Kuva dormisfestareiden taekwon do -pläjäyksestä. Valitettavasti kännykän akku lopahti juuri, kun yritin kaapata esitystä videolle asti :(
Opiskelin vähän, jea!
September 10, 2007 at 4:07 pm (Dormitory, School)
Muhaha! Nyt se on tehty, tiukka analyysi suomen talouskasvun merkittävistä tekijöistä. Vielä kun huomenna jaksais nousta sängystä esittämään koko setin Asian business & management -kurssin ratoksi…
Itseasiassa tää on aika perverssiä, mutta mua ihan oikeasti kiinnostaa vertailla Suomen ja Etelä-Korean talouksien kehittymistä. Enkä edes (mielestäni) ole nauttinut liikaa kofeiinipitoisia juomiakaan. Ehkä se johtuu lievästä yliväsymyksestä tai ylisuurista jälkiruoka-annoksista, joista saatu ekstraenergia pitää johonkin purkaa :)
Tänään täällä oli myös Keimyungin yliopiston kerhojen värväyspäivä samaan malliin kuin kotona Lappeenrannassakin, ja aikani harhailtuani liityin sitten lopulta koulun Kumdo-kerhoon. Kumdo on perinteistä miekalla hutkimista vähän samaan tapaan kuin rajan takana harrastettava kendokin. Kerhon orientaatio on valitettavasti vasta perjantaina, enkä oikein millään kärsisi odotella siihen asti! Toisaalta jatkossa on sitten treenejä joka päivä, mikäli oikein ymmärsin.
Dormiselämästä sen verran, että iltapäivällä meidän Keli-housen viimeinen ehkä pyykinpesukone sitten otti ja sanoi sopimuksensa irti. Meinasin nimittäin laahata oman takamukseni laundry roomiin laittaakseni koneellisen pyörimään, kun eräs toinen vaihtarityttö ryntäsi pesuhuoneesta pois ja vauhkosi, että koko pyykkikone on kyljellään lattialla. Koko pyykkitupa tietysti lainehti vettä ja lisää suihkusi seinästä lisää. Onneksi pojat pelastivat meidät vedenpaisumukselta, mutta valitettavasti vesiletkua ei enää pyykkikoneeseen kiinni saa. Nyt sitten jengi ravaa täällä kerroksesta toiseen pyykkikorit kädessä ja koettaa keksiä jonkin tavan pestä koltut. Ähäkutit! Mähän odotan siihen asti, että joku tuo toimivan koneen tänne tilalle – ostan vaikka uusia vaatteita!
