Oops, I did it again!

Long time no entries and all I can accuse is the damn spring, the damn weather and the damn mid-term exams we had during the last two weeks. Anyway, I just finished my last essay for the International Trade Theory class last night and hopefully submitted it to the right email address and that means that I’m free again!

Besides the exams which are a bit more demanding in Keimyung International College than the test in the University, the weather in Daegu is another issue. Now it’s great, like nice sun is shining all day long and the temperature gets over 30 degrees every afternoon but in the beginning of this month the weather varied like crazy. Every second day seemed to be freezing cold whereas the next was always really, really hot. Well, eventually that made me catch a cold and since I didn’t really rest enough, I was ill almost for two weeks. Then, right after I got better the exam period started, ugh… Life is harsh ^_^

Today we’re going to have a barbeque party here in Keli house and I really hope they have some veggies for me to grill, too. Anyway, sounds great to finally relax and maybe hit the bottle semi-secretly with the guys! (I bought a bottle of out-dated grape juice from E-Mart some time ago and it’s still waiting for The Righ Moment)

I’ve fallen in love with all those vegetables here (and I’m eating them way too much) but, you know, they are so juicy and sweet here now that I can’t resist having just another pile of fresh things. I’ve never ever had anything like this in Finland. <3

(Jenn, If you are reading my blog, thanks so much for the packet you sent here! You are probaply the sweetest person I’ve ever met! The stuff really hit the spot and I think the energy bars were THE THING to help me recover! Anyway, you should have put a warning on the atomic fireballs – THEY are way too hot even for me :D)

Pool

Finally it’s spring here in Daegu! Probably because of the warm and nice weather we suddenly felt like swimming. Later on, we fortunately we met two Chinese guys who also knew where the nearest pool is and how to get there. Even though don’t really like pools that much I was kind of curious to see what are the pools like here.

Those guys wanted to come as well, and it turned out that that the swimming hall is pretty close to Yukjeon subway station where Home Plus supermarked is located, too. You just need to take the escalator up through Home Plus and when you get outside, you should walk about 100 meters straight forward and the place is there.

The swimming hall is actually identical to the Finnish ones. At first you need to pay yourself in at the counter (2100 won for person – not bad) to get the key for the lockers in the dressing room. The greatest thing was that In a shower room there were even a Finnish style sauna!

On the other hand there were differences, too. Here everyone had to wear a swimming hat and practically everyone else but us had also swimming glasses. Later we found out that the water is so badly treated with all the chemicals and stuff that your eye balls are going to turn bright red as you’ve just visited the wrong store in the herbal marked without those goggels. Anyway, it was fun to swim again though nothing beats the nice and warm Pacific ocean I got used to when I was in Thailand.

Sightseeing Gang changin metroasemalta Kelille

Löysin arkistojeni kätköistä kuvia tuolta Keli-talon vieressä olevasta lähiöstä. Niinpä maanantai-iltakooman kunniaksi luvassa on – tsädäm – kuvareportaasi siitä, miltä täällä oikein näyttää! Kaikille huolestuneille tiedoksi se, että alue on aika köyhän oloista lähiötä, jossa sattuu ja tapahtuu vaikka mitä kummaa ja vastaantulijat voivat olla mitä vain myrkkyautoista itsensäpaljastelijoihin. Pääasiassa alueen läpi kuitenkin ramppaa aivan tavallisia Keimyungin asuntolan opiskelijoita, ja vaikka melkein päivittäin käynkin alakylän ruokakaupassa, ei mitään hämärää omalle kohdalleni ole sattunut.

14112007523.jpg
Heini poseeraamassa Gan sangin asemaa ihan lähellä olevan omenakojun luona. Täällä Hanna on jo kanta-asiakas!
01102007353.jpg
01102007360.jpg
Kuvia matkan varrelta. Kauempana näkyvistä punakattoisista tiilitaloista keskimmäinen on Keli-house.
01102007357.jpg
Sähköpylväs. Onneksi en ole sähkömies täällä :D
01102007356.jpg
Paikallinen suuripiirteinen tapa hoitaa jätehuolto.

Let’s go muaseuvulle!

Kiirettä on pitänyt, joten vasta nyt reportaasi viime lauantaisesta Daegu-festarista, olkaa hyvä!

Elikkäs Daegun kaupunki päätti kestittää meitä ulkomaalaisia field tripillä lähialueella sijaitsevaan kylään. Kaatosateesta huolimatta päivän ohjelmassa oli tiedossa niin kankaiden värjäystä perinteisillä koreassa käytetyillä luonnonväreillä, päivällistä, hääseremonioita kuin omenoiden ja kastanjoiden poimintaakin.

Kutsu saapui jo heinäkuisessa sähköpostissa, johon vastasin saman tien – ja varmistin paikan itselleni. Paikkoja field tripille oli rajoitetusti, joten nopeat syövät hitaat ja jotkut meistä vaihtareista jäivät rannalle ruikuttamaan (tai oikeastaan lähtivät rantalomalle Busaniin tsekkaamaan puolivahingossa kalamarkkinoita. Retkestähän on tiukka reportaasi Heinin blogissa)

Päivän ohjelma:

10.00, City Hall, Daegu

Kaatosateessa vettyneet seikkailijat ahdettiin linja-autoihin ja retki kohti tuntematonta alkoi. Matkapuuhasteluksi meille jaettiin sadetakki, jonka mukaan meidät ryhmitettiin joko keltaiseen, pinkkiin tai valkoiseen ryhmään. Meininki oli kuin ala-asteella konsanaan, sillä meidän käskettiin aika tiukkaan sävyyn pitää värikoodattu takki näkyvissä, jottemme eksyisi oikeasta ryhmästä ^_^

~11.00 Muaseutu, Somewhere in the middle of nowhere

Noin tunnin verran huristeltuamme rankka ajelu päättyi onnellisesti, ja purkauduimme eräänlaisen perinnekylän portilla ulos busseista. Sateesta huolimatta maisemat olivat upeat, sillä ympärillä kohoavat vuoret kylpivät usvassa.

Ensimmäinen etappi oli värikoodin mukaan järjestäytyminen ja – muistaakseni – tervetuliaispuheiden kuunteleminen. Itse kuuluin keltaiseen poppooseen, joten heti kohta matka jatkui kylän keskelle kankaita värjäämään.

Värin sai valita ihan itse kolmesta vaihtoehdosta. Traditionelleja värejä olivat puunkuorista irtoava vihertävän harmaa, ilmeisesti maaperästä peräisin oleva oranssi, jonka itse valitsin, ja sipulinkuorista keittämällä saatava tipunkeltainen. Värjäysprosessista sepostettiin pitkät pälinät koreaksi, mutta tulkattukin versio meni allekirjoittaneelta sen verran ohi, että päätin jättää tekniset hienoudet omaan arvoonsa ja hyökätä pinkiksi hattivatiksi sonnustautuneena värjäysämpärin kimppuun.

skiineryä - täällä ne teijän tuontiomenat kasvaa, nams!

hattivatti valmiina äksöniin! ihan ite värjäsin

~ 12.30, Puutarha, Still in the middle of nowhere

Heti kun saimme liinat väriliemeen lillumaan, matka jatkui kohti puutarhaa ja kastanjoita poimimaan. Oma saaliini jäi aika heikoksi. Se syötävä osa kastanjaa nimittäin lymyää piikikkään suojakuoren sisällä, eikä pahaa-aavistamaton suomalaisneito hoksannut etukäteen varustautua millään kättä pidemmällä. Sitäpaitsi valmiiksi auenneissa kastanjoissa väijyi armeija öklömatoja.

Matkalla puutarhalle Jennifer hoksasi, että seutu oli täynnä persimonpuita! Niinpä sillä välin, kun muut taistelivat kastanjoidensa kanssa, itse keskityin helpompiin luonnon antimiin (kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa).

syöjätär

Toki kilttinä pohjoismaalaisena kysyin ripset räpsyen luvan kajota persimonhedelmiin. Noh, lupa heltisi: yhden kuulemma saisin.

Hetken kuluttua paikallinen farmari sitten kiikuttikin luokseni aivan jättimäisen KURPITSAN! Siis mitä hemmettiä! Kielimuuri on ennenkin vähän vaikeuttanut tätä kommunikointia, mutta persimonit on niitä herkkuja, joiden perään osaan kysyä vaikka koreaksi. Eli siis kolmella kielellä esitetty kysymyskin meni vähän metsään. Kurpitsa tietty olisi ollut kiva hamstrata vaikka halloweeniä varten, kun sellainen mulle varta vasten tuotiin. Valitettavasti möhkäleellä oli vain kokoa n. jalkapallon verran ja painoa varmasti useampi kilo, joten jouduin kohteliaasti kieltäytymään huikopalasta.

Persimonien jälkeen kerättiin omppupomppuja vieressä sijainneesta omenatarhasta. Kullekin vieraalle oli annettu lupa vain ja ainoastaan ja ehdottomasti korkeintaan kolmen omenan poimimiseen. Ryhmää johtanut suklaasilmä kuitenkin taisi ajatella minun olevan hyvin nälissäni (olinhan hetkeä aikaisemmin kuolannut jo kurpitsan perään), joten omenatarhasta ulos sankaroituani käteeni lätkäistiin vielä ekstraomppu. Noh, ompun elinkaari loppui salamaakin nopeammin. Harvoin kuitenkaan priimalaatuisia Fuji-omenoita saa vedellä pikkunälkään suoraan puusta poimittuna.

14.00, Ruokaa, Sama paikka

Omenatarhan jälkeen pääsimme vihdoin syömään. Tarjolla oli Kimbabia, eli sekoitettavaksi tarkoitettuja kasviksia ja riisiä sekä oheishärdelleitä tofusta ja maissihyytelöstä kimchiin.

kimbab

taeti näyttää

leipurihanna
Safkan jälkeen teimme joukolla riisikakkuja pikkupurtavaksi päivän kohokohtaan eli hääjuhlaan. Paikallinen täti näyttää ja vanha herkkusuu on jo melkein mestari! Alla lopputulos (eikä tässä vielä kaikki, näitä tehtiin monta pellillistä)…

riisikakut

jennifer

15.00, Sama aika, Sama paikka

Kun riisikakut saatiin paisumaan, palattiin takaisin lähtöasetelmiin seuraamaan perinteistä korealaista hääseremoniaa. Seremonia oli hieno – eräs 2. vuosipäiväänsä viettänyt pariskunta vannoi ikuista rakkautta toisilleen korealaiseksi hääpariksi pukeutuneena ja turistien salamavalojen läiskyessä :)

hiuslaite.jpg

haapari.jpg

Morsiamen hiuslaite ja hääpari valmiina iskuun. Söpöjä – eli ki-opta paikallisella murteella ilmaistuna! Hääseremonian jälkeen vielä oli perinteistä tanssia kylän asukkaiden kanssa ja lopulta vettyneet ulkomaalaiset pääsivät turvallisesti takaisin linja-autoon ja matkalle kohti Daegu-cityn urbaaneja alueita.

Sataa, sataa lotisee, piri piri pom!

Juttelin äsken CCAP-ohjelman aisaparini kanssa kahvikupillisen äärellä. Sivulauseessa tuli ilmi, että tännepäin on tulossa taifuuni nimeltä Nari, joskaan meitä ei millään tavalla tästä ainakaan vielä ole informoitu. Allekirjoittaneelle nämä trooppiset hirmumyrskyt ovat muutenkin aika uusi juttu.

Kakkasäätä taitaa kuitenkin olla luvassa, kun tietokonemallien mukaan tuo myrsky pyyhkii suoraan Etelä-Korean yli. Onneksi alkuviikolle ei suurempia suunnitelmia ole.

EDIT: Aamulla sitten kuultiin korean tunnilla, että taifuuni tosiaan oli pyyhkinyt tästä yli. Syksyisin Koto-Suomessa vastaavanlaisia myrskyjä on ihan samalla tavalla, mutta siellä vesisateeseen ei liity tämänkään vertaa dramatiikkaa.

Täällä sitäpaitsi paistoi aamulla jo aurinko, hahaa :)

Kuvia, jea!

07092007059.jpg 07092007066.jpg

09092007070.jpg

07092007056.jpg

Ei kummempia auringon alla. Siispä kaivelin kovalevyn kätköistä kuvia kaupunkimaisemasta, Herbal Marketin portista, metroasemalla nököttäneestä popkorniautomaatista sekä – tottakai – itsestäni.

Liityin maanantaina CCAP:hen, eli Cross-cultural Awarness Programmiin. Ideana ohjelmassa on vetää kouluvierailuja Daegun lähialueen yläasteilla ja lukioissa ja esitellä Suomen kulttuuria. Hurjan mielenkiintoista päästä vertaamaan miten Suomen ja Korean kouluvierailut (ja tietysti koulut itsessään) eroavat toisistaan! Ensimmäistä vierailua ei tarvinnut ainakaan kauaa odottaa. Hetki sitten nimittäin CCAP:sta soitettiin, ja nakitettiin vierailu jo ensi keskiviikoksi.

Kulttuuripläjäys itsessään vedetään kahteen pekkaan korealaisen opiskelijatoverin kanssa. Oma tehtäväni on höpötellä jotakin ympäripyöreätä enklannin murteella, ja siitä sen sitten paikallisten murteelle kääntää tämä toinen häibä. Muiden suomalaisten kanssa on pohdittu, että ainakin letkajenkkaa pitää perusoppimäärä opettaa. Ehkäpä ohjelmaan voisi ympätä pakolliset powerpoint-sulkeiset sekä muutamia perusfraaseja suomeksi. Muuten mulla ei ole rehellisesti sanottuna harmainta aavistusta siitä, mitä Suomesta nyt ylipäätään vois täälläpäin esitellä. Xylitoli-purkka ja kylmä talvi täälläpäin taidetaan tietää jo valmiiksi.

Jostain syystä mua väsyttää ihan kamalasti koko ajan ja etenkin silloin, kun pitäis tehdä jotain koulujuttuja. Niinpä itärintama kuittaa ja menee koisimaan pitkän ja rankan päivän jälkeen. Kerkiää ne esitykset valmistella huomennakin ;)

Shoppailusunnuntai

Niinhän siinä sitten kävi, että kovasti kaavailtu reissu Daegun pohjoispuolen temppelialueille kosahti hyvästä alusta huolimatta. Noh, ei syytä huoleen, sillä kolme näpsäkkää naisihmistä löytää kyllä suurkaupungin keskustasta kulutusorientoitunutta puuhasteltavaa aivan riittämiin taas yhdeksi päiväksi!

Ensi alkuun vierailimme kaupungin eläintarhapuistossa, joka yllättäen oli yleisölle ilmaista viihdettä. Täkäläiset tuntuivat rynnivän paikalle piknikille ja safkaamisen ohessa katselemaan luontoäidin ihmeitä koko perhekunnan voimin.


Surulliset norsut, surullinen tiikeri, surullinen Kukka ja tsillailumestat + puolikas kukka.

Loppupäivä hurahti tuttuun malliin Food Lotteryä pelatessa ja kauppoja kolutessa. Kohtahan täällä alkaa olla käyttövaatteita ja muuta maallista mammonaa ihan kivasti, ja turistielämä tuntua ihan normaalilta arkimeiningiltä :)

Ja mitä temppelielämään tulee, niin seuraava ohjattu (ja meidän aikatauluun sopiva) päivä on vähän auki. Daegu nimittäin järjestää joka päivä jonkin turistikierroksen, mutta valitettavasti kohteet vaihtelevat jonkin, toistaiseksi tuntemattoman, systeemin mukaan.
Ilmeisesti seuraava viikonloppuun ajoittuva kierros on vasta kuun lopulla, jolloin ajattelimme kylläkin olla ihan muilla mailla tsekkaamassa Korean Martial Art -festarin menoa ja meininkiä.

Nyt korean läksyjen pariin ja tuutimaan. Idän sitruuna kuittaa :)

Asahi-olutta ja supermarkettilöytöjä

Sunnuntain supermarkettieksperienssiltä käteen jäi muutakin kuin stereot ja kaikkea pientä kivaa. Täälläpäin myydään aikalailla ihan samanlaista tavaraa kuin siellä maailman toisellakin laidalla. Nyt, kun hangul on sen verran tuttua, että englannista tutut sanat pystyy hyvällä mäihällä tunnistamaan, supermarkettiasiointi osuu aikalailla yksi yhteen suomalaisen Citymarket-kaaoksen kanssa. Tietysti lukuunottamatta väentungosta, joka on ihan uskomaton!

Marketin parhain löytö oli ehdottomasti Lpr:n aikidoseuran mukaan nimetty jättipullo japsiolutta. Mii laik!

Ja jos lattian luuttuaminen perinteisin keinoin ei nappaa, niin täältä saa tällaisia luuttutossuja. Voin tuoda tuliaisena :D