Rainy days

The weather went suddenly worse and now it’s rainy and cold again. I’m a bit sad for it, especially because I’d just like to spend these dark days under my blanket waiting for any sunshine…

Anyway, we had the Field trip again last weekend and it was a blast. We had a nice evening, too, and we didn’t have to go outside since some elite university from Soul had reserved the bornfire before us. Although I think that everyone was just happy to avoid the freezing mountain night. We also went to Hyundai Heavy Industries where they are using some Finnish software in the machinery (cool, isn’t it?) and after that straight to Hyundai Motors to check out the newest Hyundai cuties.

Mom, dad: I picked my summer car…
fieldtrip2.jpg

…and bought some vehicles for souvenirs, too:
autoi.jpg

(Don’t be mad at me, but I asked Hyundai to send the bill to you…) ^_^

 

Strawberries 

The coolest thing in Korea right now is the invasion of cheap and huge strawberries! I know, cherry blossoms are blooming and so, but they are nothing compared to more culinaristic pleasures! I’ve been eating kilos of those supersweet berries during last weeks and finally I had to make a bag to carry them home from the market:

 

mansikkakassi.jpg
Nevermind what YOU do.
I strawberry NY!

 

Field Trip II

Hey, guess where most of us are coming again? Yes, that’s right, we’re going to do the bus trip to Pohang and Ulsan again! And that’s going to be even more crazy, fun and wild since there is spring in the air and this time we have some glue how to prepare ourselves.

I actually started to train my liver to be in a good shape yesterday, when several brutal individuals (who called themselves as “friends”) dragged me to one of those “hof & soju” restaurants with them. Well, soju was good (as always, especially mixed with kiwi and mango juices) and we stayed up pretty late. I think I was still happily tipsy, or something, today at school and definitely proud of myself not to have any signs of hangover yet. But as you know, weekend is long and I gonna shop few bottles of red wine for tomorrow to warm the atmosphere cold nights up in the mountains. Cheers!

.

soju.jpg

Niin, mitas sita tulikaan tehtya…

Huomisaamun kello kahdeksan heratys vie kaiken hehkun viimeiselta perjantai-illalta ikina Paissa. Nyt on hyva aika (kun laitoin Adamin nukkumaan paikkareita) henkaista syvaan ja katsoa, mita kaikkea kateen on tahan mennessa jaanyt. Koska ihmiset vain juuttuvat tanne ja koska ma tunnen niin monta ihan altsin siistia ihmista taalla, niin en aio lahtea reissaamaan viela piitkaan aikaan, vaan ajattelin tulla Myanmarin pikareissulta takaisin ja lorvailla viela viikon taalla. Plussaa on toki se, etta talla jarjestelylla voin vehdata viikon dormitorylla tekematta mitaan, silla kuulin juuri, etta alkuviikko koulusta on vapaata. Sehan se rules, niin etta jaa aikaa juoda Singha-olutta (Zero-kokikseen sekoitettuna) ja vetaa vahan vasenta lonkkaa oikean peraan. Voe pojjaat.

Tahan mennessa tama urhea paioneeri on pyorinyt vaikka missa:

1. Chinese Village, second Sunday @ Pai

I met that thai girl called May and she took me with her architect friends from Bangkok to Chinese village near Pai. Actually the village is just a guest house (or more likely a bungalow resort) only about 15 minutes from Pai centrum, but the scenery in the place is so beautiful and all the buildings made of clay in Chinese style that it’s definitely a place worth seeing. Sadly, May planned to leave Pai just next day so for her it was a farewell trip around the area.

080114.jpg

2. Elephant riding, Tuesday

There’s few elephant farms in Pai. Since Thais don’t use elephants anymore in constructions, these animals carry tourists like me – and my summer boy (behind me) – all around the jungle. The ride took about two hours and was just awesome!

0801151.jpg
080115.jpg

3. Raw bananas, never mind which day it was :)

Where are the fruits, there is Hanna. Yep, after picking some persimons few months before I was graving for fresh things again. So, here we go:

0801171.jpg

The farmer just stood there on a field and was too slow to catch me afterwards. Right now I’m just waiting when the Thai police will be behind our dorm’s front door asking for those bananas which were way too raw to be eaten. Though, I didn’t dare to steal than just one of them – and later I heard that one of Adam’s friends had given it to an elephant. Cute.

Temple Stay -viikonloppu

Alun perin ajattelin viettää tämän viikonlopun tiukalla säästökuurilla dormiksella kyhjöttäen, mutta eihän siitä mitään tullut – ja nyt riittää kerrottavaa vähintään yhden blogimerkinnän verran!

Itseasiassa Jennifer kyseli jo aiemmin syksyllä meitä tutustumaan kanssaan buddhalaisen temppelin elämänmenoon temple stay -ohjelman merkeissä. Oma mielikuvani toisaalta vastasi enemmänkin sitä, että kyhjöittäisimmi vuorokauden risti-istunnassa zen-meditoiden ja maksaisimme tästä lystistä rattoisat 40 000 wonia (eli noin 35 euskua). Niinpä en niin kovin kiinnostunut reissusta ollut.

Viime keskiviikkona kuitenkin kuulin häkellyttäviä huhuja, että temppeliohjelmassa olisi muun muassa autenttista vegaanista munkkisapuskaa ja sun mudo-treenausta. Jo samana iltana laitoin oman hakemukseni meilitse temppeliin ja vastaus siitä, että mahdun vielä mukaan, tuli paluupostissa torstaina.

Perjantai-iltapäivällä pakkauduimme siis Jenniferin ja Heinin kanssa linja-autoon ja köröttelimme tunnissa Gyongjun kaupunkiin (samaan paikkaan, jossa jo kertalleen kävimme yliopiston järjestämällä Field tripillä). Gyongjussakin oli jo syksy, ja aivan tajuttoman kylmä yöaikaan! Kuumaverinen amerikkalainen karpaasimme, Jennifer, raahasi meitä suomalaisia vilukissoja nähtävyydeltä toiselle, mutta lopulta otimme Heinin kanssa erävoiton hyisestä ulkoilmaelämästä ja tilasimme lämpimän taksin yömajaamme noin kilometrin kävelymatkan sijasta ^_^

Yövyimme korealaisessa perinteisessä talossa, joka muistutti taas kovasti suomalaista kesämökkiä sillä erotuksella, että täällä perinteiseen tyyliin taloissa on lattialämmitys. Huoneemme lattia tosin muuttui yön mittaan lähinnä tulikuumaksi ja tuo matkaseurani nurnatti siitä aamulla. Sen sijaan itsehän olin unissani vain yrittänyt epätoivoisesti valloittaa lämmintä lattiapinta-alaa niin paljon kuin mahdollista ja lopulta päätynyt nukkumaan pää wc:n ovea vasten(!)

Lauantaina loppu poppoo saapui Daegusta Gyongjuun, ja pikaisen shoppailukierroksen jälkeen, kun joka iikan materiaalinen hyvinvointi oli turvattu, valuimme ylihintaisen taksin kyydissä Golgulsanin, eli kivibuddhan, temppeliin etsimään hengen rauhaa ja mielen kirkkautta.

Illan ohjelmassa oli ensin päivällinen, jonka jälkeen sun mudo-treenausta käsittelevä video, vähän meditointia ja tietysti itse treeniä, mikä oli ilmeisen tehokasta, sillä omat jalkani ovat vieläkin ihan turtana kaiken maailman huojumisesta, vaappumisesta ja sivupotkimisesta. Jos tätä tulee mahdollisuus harrastaa myöhemmin joko täällä Koreassa tai vaikka Suomessa, niin sinne siis!

Treenin jälkeen pääsimme rättiväsyneinä yöpuulle noin ilta yhdeksältä. Temppelin sääntöjen mukaan viimeistään kymmeneltä on valot sammutettava ja simmut pistettävä kiinni, mutta ainakaan minua ei tarvinnut sen enempää käskeä. Kympiltä koisin jo sikeästi valmistautuen seuraavan aamun kello NELJÄN herätykseen. Kuten kaikki lukijat varmasti tietävät, universumi herää luonnollisesti klo. 4.00 AM ja tuolloin jin ja jang ovat juurikin otollisessa pisteessä esimerkiksi reilun tunnin kestävälle aamurukoilulle hyisessä temppelissä (jonka ulko-ovea ei kukaan tohtinut laittaa kiinni). Toisaalta rukoilu lukemattomine täyskumarruksineen seisaalta polvilleen ja takaisin on sen verran pirtsakkaa aamujumppaa, että vilu yllätti vasta kun meditoimme jonkun tovin – puoli tuntia tai tunnin, en uskalla edes arvioida – paikallaan istuen. Joka tapauksessa oli pilkkopimeää vielä silloinkin, kun tulimme temppelistä ulos, joten epäilen vahvasti sitä nukkuiko luontoäiti tänä aamuna pommiin. Meille maan matosille aamurukoilusta myöhästyminen olisi tiennyt kolmea tuhatta(!) penaltykumarrusta ja paastopäivää koko temppelille. Jauts.

Temppeliäksönin jälkeen talsimme ulkosalla kauhuleffamaisessa miljöössä hetken aikaa ja lopulta pääsimme autenttiselle munkkiaamiaiselle, josta siitäkin riittää kerrottavaa vaikka kuinka. Jos saan muilta matkalaisilta kuvia tästä kokemuksesta isolla K:lla, niin lupaan kirjoittaa tarkemman reportaasin.

Aamiaisen jälkeen oli mukavasti aikaa puolen tunnin pikatorkuille, ja sitten ohjelmassa oli teehetki. Yllättäen teehetken päätteeksi pääjehumunkki kysyi, haluaisimmeko kokeilla hevosratsastusta. Kuulemma normaalisti vain munkit pääsevät ratsastamaan, eikä se todellakaan kuulu temppelivieraiden ohjelmaan. Niinpä kun hyvä sauma kerta tarjoutui, noin sekunnin murto-osassa päätin, että tämä tyttö lähtee ridaamaan, ja tutustumisretki muihin buddhalaisiin kohteisiin saa jäädä! Heini halusi myös ratsastaa, eli eikun porkkanapussi matkaan, munkin auton kyytiin ja menoksi!

Tallilla koitimme loitsia tarjolla olevista miesten varusteista sopivat ratsastustamineet enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä. Lopulta laittelimme pollet kuntoon ja ratsastelimme vuoron perään Heinin kanssa mukavalla raudikolla noin tunnin pääjehumunkin näyttäessä mallia omalla nimikkohevosellaan. Oli kyllä ihana huomata, miten ratsastusskillssieistä edes jotakin on varhaisteinivuosilta jäänyt selkäytimeen: en tippunut kertaakaan ja oli ihan ältsin mukavaa! Jossakin vaiheessa Heini häippäsi sisätiloihin koisimaan lisää, ja aika pian sen jälkeen lopettelimme ja pääsin itsekin lämmittelemään kokovartalokohmettani majapaikkamme tulikuuman lattialämmityksen päälle. Harmikseni kummallakaan meistä, minulla tai Heinillä, ei ollut kameraa talleilla matkassa, eli kuvia ei saatu ollenkaan.

Keskipäivällä vielä söimme päivällisen, jonka jälkeen hipsimme Gyongjuun bussipysäkille odottelemaan Daegun linkkaa. Näin jälkeenpäin on hyvä todeta, että kivaa oli ja varsin normaalista poikkeava viikonloppu, mutta nunnaksi minusta ei olisi – ainakaan talviaikaan! :)

(aijoo, jos saan luvan laittaa kuvamateriaalia reissusta, niin laitan sitä vähän myöhemmin)

Torstain tea party

Takaisin blogin pariin! Eilen torstaina täällä yliopistolla kerättiin rahaa johonkin hyvään tarkoitukseen X vapaamuotoisen teejuhlan merkeissä. Kampuksen perinnekylässä tarjoiltiin siis perinteisiä teelaatuja, joita maistelemaan oli saapunut aikamoinen lössi ihmisiä. Teen seurana tarjottiin riisikakkuja. Aivan ehdoton loppu rankalle torstaille!

08112007510.jpg

08112007509.jpg

Teehetken jälkeen lompsimme hengailemaan koristelammikon rannalla olevaan katokseen. Korean syksy on niin nätti, että ihan itkettää: toisin kuin Suomessa, täällä paistaa syksylläkin aurinko, eikä taivas rähmi lumisohjoa ainakaan vielä. Itseasiassa ulkona voi päiväsaikaan olla vielä ihan pitkähihaisessa ja kellotella auringonpaisteessa. Illalla sitten tulee vilpoisampi ja talvivaatteita tarvitaan.

08112007513.jpg

08112007517.jpg

09112007520.jpg
Azath ja Jana fiilistelemässä putoavien lehtien keskellä

Törmäsin Kumdo-tyttöihinkin. Valitettavasti kielimuurin ja täyteen buukattujen päivien takia Kumdoilu jäi nyt syyslukukaudella paitsioon. Oli kuitenkin hurjan mukava törmätä tuttuihin naamoihin koulun kirjakaupassa, ja täytyihän sitä saada potrettikuva:

kumdotytot.jpg

Kotona!

Saavuin juuri takaisin kotikulmille Daeguun. Terveisiä siis teille Soulista!

Mua väsyttää aivan kamalasti pienen seikkailun jälkeen, mutta karautimme siis tiistaina Kukan kanssa budjettijunalla Souliin tsekkaamaan, mitä Global Human Resource Forum -konfferenssilla on meille annettavaa. Tyhjin käsin ei todellakaan tarvinnut palata, joten univelasta ja särkevistä jaloista huolimatta reissu kannatti. Lisäraporttia seuraa vaikka huomenna, ellei flunssa pakota tätä tyttöä koko päiväksi vällyjen väliin.

Itärannikolle ihmeitä field tripillä – perjantai

Kotona vihdoin ja viimein! Keimyungin yliopisto järjesti meille vaihtareille kahden päivän retken itärannikon teollisuus- ja kulttuuri-ihmeisiin. Perjantaina tutustuimme Pohangin Poscon metallikompleksiin ja Ulsaniin, Hyndain autotehtaalle katsomaan uusien menopelien iloista syntytapahtumaa

Poscon vierailu alkoi kuivissa merkeissä tehtaan omassa museossa. Sitä seurasi bussikierros tehdasalueella ja lopuksi meidän marssitettiin tutustumaan sisälle kuumaan, kosteaan, pölyiseen ja ihan helvetinmoisen metelin täyttämään terästehtaaseen, jossa raakateräs muuttaa muotoaan raskaan sarjan koneiden kyykyttämänä. Tietysti olimme hallissa ilman minkäänlaista suojavarustusta ja niinpä sormet korvissa koitimme lähinnä rynnätä pois niin pian kuin mahdollista.

poscosedat.jpg
Poscon perustajasedät hyvin vakavina – ja peukku liipasimella laittamaan upouusi tehdas käyntiin.

nosturit.jpg
Huiman teollisuusmiljöön (Pinta-alaltaan muistaakseni about 900 000 m^2) keskeltä löytyi vaikka mitä.

http://mitsloan.mit.edu/mba/images/experience/kaizad-steelmill.jpg
Valitettavasti tiukka kielto kielsi sisällä hallissa kuvaamisen, mutta oheinen netistä riivitty kuva on hallista, jonka läpi jännittävä survival-kierroksemme kulki.

Huyndain tehdas olikin sitten paljon kivempi, siistimpi ja hiljaisempi! Itseasiassa koko tehdasalue oli viheristutuksineen ja jalkapallokenttineen varsin viehättävä. Ennen kokoonpanolinjaan tutustumista jouduimme Huyndailla – aivan kuten Poscollakin – tutustumaan propagandavideoihin ja kuuntelemaan lyhyt sepostus puljun toiminnasta. Yleissivistävänä faktana kerrottakoon, että Ulsanin tehdas on Etelä-Korean ja samalla koko maailman suurin miljoonan kaaran vuosituotannollaan. Autoja läjätään kasaan alueen neljässä tehtaassa ja moottoreita menopeleihin kahdessa tehtaassa. Lopulta hurjan söpöt Pikku-Huyndait kärrätään alueen toiselle laidalle satamaan, josta ne sitten lähtevät kiertämään maailman tutkimattomia teitä.

hyndai.jpg
Päärakennuksen aulassa päästiin tutustumaan tehtaan tuotantoon. Muistokse saimme kaikki ikiomat leikkiautot.

http://www.bilaterals.org/IMG/jpg/r1358795215.jpg
Netin antimia sisältä tehdashallista. Tommoista siellä sisällä oli – valitettavasti telkkarista tuttuja robotteja emme nähneet, korealaisia työntekijöitä kylläkin.

autot.jpg
Automerta (n. 10 000 kappaletta henkilöautoja) odottamassa ensimmäistä pitkää matkaansa.

Tehdaskierroksen jälkeen väsyneet matkalaiset kiikutettiin yöpuulle Ulsanin vuorilla sijaitsevaan hienoon merinäköalagolfhässäkkähotelliin. Lopulta saimme myöhäisen lounaan ja sen jälkeen laulettiin ulkosalla karaokea. Meitä varten oli nimittäin viritetty pihalle jonkin sortin karaokemasiina ja nuotio lämmittämään koleita vuoristoöitä. Vähän harmittaa se, ettei paikallisiin tapoihin kuulu käristää nuotiolla mitään murkinaa samaan tapaan kuin Suomessa kärtsätään makkaraa. Kasvissyöjänä minut nimittäin lounaan ajaksi eristettiin muusta seurueesta toisen matkanjohtajan kanssa kaksistaan erilliseen huoneeseen sapustamaan ja huomasin muiden tulevan pois syömästä jo parin suupalan jälkeen. Herkkulounaasta huolimatta jäi siis mahanpohjaan kurnimaan ihan hillitön nälkä, jota yritin paikata kioskista ostetuilla jäätelöillä pitkin iltaa. Muutenkin nuotiolla oli kylmä, ja kun meininki alkoi hiipua, hipsimme Heinin kanssa sisätiloihin koisimaan.

Complex problems – simple solutions

Mystinen huonosti nukuttujen öiden sarja saa loppua!

Kävin tänään Kukan kanssa shoppaamassa petivaatteita Seomun Marketista. Kyseinen markkina-alue sijaitsee aivan metrolinjan vieressä, noin vartin matkan päässä yliopiston Itäportilta. Molemmat meistä olivat käymässä kuitenkin ensimmäistä kertaa, joten seurasimme kiltisti opasteita Seomin Markettiin. Jollain ihmeen konstilla päädyimmekin vahingossa alueen takalaidalle, patja- tyyny- ja peittokauppojen luvattuun maahan. Vasta paluumatkalla metrolle päin löysimme kojuja, joissa myynnissä oli kaikkea ruuasta Monokuro Boo – sandaaleihin ja Bruce Lee -sukkiin (Kukka itseasiassa hamstrasi itselleen parin näitä)

Alun perin lähdin Seomuniin etsimään vihreitä tennareita (aivan, viimeisin pakkomielteeni), mutta koska aluksi näytti siltä, että tarjolla on vain ja ainoastaan petivaatteita, päädyin lopulta ostamaan vihreän satiinipussilakanan ja ihkupihkun lapsille tarkoitetun matkatyynyn, ettei aivan tyhjin käsin tarvitsisi pois lähteä. Pikkutyyny on toivottavasti tarpeeksi matala minunkin makuuni. Ainakin se on pehmeämpi verrattuna siihen kivenkovaan järkäleeseen, jonka Keli-talon puolesta tarjottiin. Pussilakanalle tuli hintaa 14 000 wonia ja pihkun sain tingittyä 6000 woniin. Ihan hyvä reissu siis, vaikka kengät jäävätkin vielä kutkuttelemaan mä haluun -listallani.

tyyny.gif
M
aailman söötein tyyny – Täällä näitä söpöjä ja hurjan söpöjä juttuja riittää vaikka kuinka Suomeen verrattuna. Kateeksi käy korealaisia lapsia!

Dormitory-festari

Eilen täällä kampuksen asuntola-alueella vietettiin dormitory-festareita. Kuin tyhjästä ilmestyi ruokalan eteen esiintymislava, penkkejä, huvilakatoksia, ruokakojuja ja kaikkea! Vaikkei asuntoloissa tietääkseni saa alkoholia nautiskella lainkaan, tarjoilijat kiersivät helpottamassa janoisia festarivieraita oluella ja isoon janoon olisi sojuakin saanut.

Ohjelmassa oli näitä korealaisten rakastamia laulukilpailuja, palkintojen arvontaa ja tietysti taekwon do -show. Noin keskimäärin joka viikolle mahtuu ainakin yksi huikea gravitaation lakeja uhmaava taekwon do-pläjäys, täynnä murskaamista, voltteja, tanssia (lateksiasuissa, nam!) ja kaikkea muuta kekkulointia. Aivan julmetun hienoa. Meistä vaihtareista on tainnut tulla lajin todellisia faneja, sen verran upealta puuhalta näyttää.

Oma treenaaminen sitten on näpsäkästi valahtanut penkkiurheilun puolelle. Toissa päivänä treenattiin vähäsen ekaa poomsea (tms), mutta lopetettiin aika pian megalomaanisen väsymyksen iskiessä. Toisaalta vähän motivaatiota syö sekin, etten ole aivan vuoren varma siitä, miten poomse pitäisi tehdä oikein. Jahka kuntosalilla tapaamani taekwon do -pojat kutsuvat vielä loppuviikon aikana lounastamaan, niin saavat kyllä jelppiä vähäsen .

festari.jpg
Kuva dormisfestareiden taekwon do -pläjäyksestä. Valitettavasti kännykän akku lopahti juuri, kun yritin kaapata esitystä videolle asti :(

« Older entries