Taistelutiimi: Hanna & Ji Young
ja me and my boys!
Keskiviikon CCAP-tunti meni ihan huisin mukavasti. Taistelutiimimme oli virittänyt powerpoint-slaidit viimesen päälle ja suuntasi kohti esikaupunkialueen poikalukiota jännityksestä tihkuen. Suomi-esitelmäni oli loppujen lopuksi aika pintapuolinen: kerroin lähinnä suomalaisesta luonnosta, saunomisesta, kesämökeistä, väenvähyydestä, avantouinnista, koskenkorva-viinasta ja juhannuksen juhlimisesta. (Epäilen kyllä vahvasti, että KIV:ni tulkkasi vähän mukaan omiaan ja esitteli siinä sivussa joitakin perusfaktoja maastamme.) Varsinaisen tunnin jälkeen pääsin vielä esittelemään itseni toiselle luokalle – niinpä reissu venähti melkein kahteen tuntiin yhden oppitunnin sijasta. Lohdutukseksi saimme imailla mielin määrin viinirypäleitä ja kaffetta :)
Koulu, jossa vierailin, sijaitsi vaatimattoman puolentoista tunnin reissaamisen päästä Keimyungin yliopistolta. Takaisin päin tullessa pikabussi jumittui iltapäivän liikenneruuhkaan ja kohtalaisen lyhyt matka vei miltei kolme tuntia bussin seisoessa pääosin paikoillaan.
Ps. Elä urheile, se on hengenvaarallista. Itsehän nyrjäytin nilkkani jo ennen taekwondotuntia, kun kävellessäni pelleilin ja koordinaatio lievästi ilmaistuna petti. Aluksi jalka oli ihan ok, mutta CCAP-tuntien seisomisen jälkeen nilkkaa alkoi uhkaavasti jomottaa ja koipi saada plussapallomaista habitusta. Alex jelppasi allekirjoittaneen taksikyydillä dormikselle, ja hoitotoimenpiteinä nilkkaan laitettiin reilu loraus mentholgeeliä, tukiside ja tämä akrobatiasankari punkkaan vetämään tirsoja, että jalka saa lepoa.
(Jälkikäteen kuulin, että muu poppoo oli ollut bailaamassa! Eäks! Ens kerralla nyrjäytän nilkan parempaan saumaan, etten missaa kaikkea hauskaa)
