… joka vuotaa kuin pieni Pain kylan vuoristopuro.
Mua on harvoin vituttanut nain kovasti, mutta nyt taytyy myontaa, etta olen tehnyt ehka elamani suurimman virheen tullessani tanne. Nimittain taalla on niin kylma, etta ma kirjaimellisesti tunnen kuolevani. Mun koko kroppa on kylmanhorroskrampissa, varpaissa ei ole ollut tuntoa pariin paivaan ja nappaimistolla kirjoittaminen on kaytannossa mahdotonta, silla sormet ovat umpikohmeessa. Mulla on niin kylma, etten ma voi tehda muuta kuin itkea ja yrittaa loytaa jotakin kuumaa juotavaa - joka tosin tulee ylos heti, silla mun rautamaha ei kesta tallaista elossapysymistaistelustressia.
Toivon vain, etta tyot alkaisivat mahdollisimman pian ja saisin jotain muuta ajateltavaa, mutta mut vapautettiin talta paivalta, koska yleisesti ottaen olen aika kuollut ja kykenematon tekemaan mitaan fiksua, eivatka naa halua nayttaa tallaista ihmisrauniota lapsille :D Negrottaa vain suunnattomasti se, etta ma tunnen itseni riittavan hyvin tietaakseni, etta tassa ilmastossa taa flunssa ei todellakaan tule ikina parantumaan ja kettukertoin varmaan nousee yhta eksponentiaalisesti jatkossakin, olinpa kipeana tai en, prkl. Lisaksi taalla kylassa paikallinen poliisi rei’ittaa tuliasein lankkarituristeja vahan miten sattuu* ja mulla on yleisesti ottaen aika hurja paniikki ja pakokauhu!
Kyselin aamusella koordinaattorilta (joka onneksi on toodella mukava nainen) sita, etta miten taalta paasee pois ja nopeasti. Valitettavasti rahojani en lafkalta kuulemma takaisin tule saamaan, jos lahdenkin aikaisemmin, kuin suunnittelun. Tama nyt ihan pikkasen harmittaa, mutta - c’moon - 500 euroa kankkulan kaivoon on pieni hinta terveydesta ja hyvinvoinnista – ihan totta. Sitapaitsi tanhan voi vaikka ajatella hyvantekevaisyytena ja panostuksena indokiinalaisten lasten koulutukseen tai ihan sama miten vain, mun omat suuret pedagogiset visiot ainakin haihtuvat aamu-usvaakin nopeammin. Loppujen lopuksi sen rahan, minka havian nain, saastan viela laakarikuluissa.
*ensimmainen henkilo, Leo, johon tutustuin taalla, sai edellisyona surmansa varsin kyseenalaisissa oloissa paikallisen poliisin ampuessa tyyppia ensin suuhun, sitten mahaan. Kuulemma kyseessa oli ollut kapakkatappelun selvittely, mutta jollakin tavalla en vain pysty kuvittelemaan ylipassiivista vanhaa hippia nujakoimassa kenenkaan kanssa :) Tama juttu lemppaa ja vahvasti, ja mun korvaan nuo ampumakohdat kuulostavat vahan omituisilta. Uusin ulkoministerion matkustustiedote 3.1.2008 kertoo, etta taalla on jonkinmoinen poikkeustila paalla ja pitais olla vahan varovainen, enka epaile yhtaan. Silti viranomaisen *pitaisi* olla taalla varsin luotettavia, ja on ihan kehvelin vaikea sanoa onko muhun nyt iskenyt taas maanantainen laiscotus maximus ja paranoia, vai onko tama kyla todella yhta puistattava kuin minka kuvan tahan mennessa olen saanut – kuulin laukauksia myos viime yona, mutta uutisia ei viela ole kuulunut.