Greetings from Laos

Finally, after six days of being ill and travelling through Laos I found a pretty nice small village I’m going to settle down for a while. On the way here I met a guy who is also going to do some rock climbing and tubing – and because all the guest houses except one bungalow-style place – seemed to be full – we are now sharing one shitty room together for ~1,5 euros a night. It’s not that bad but on the other hand we have all the luxuriaites including a raw of rat holes.

Now I’d really like to get some pics from my camera to upload here. It’s just sooo beautiful everywhere here and I got few funny shots I want to share, too. (:

Here’s some pics. I paired up with a Canadian guy who was in Vang Vien to do some rock climbing. Later on, we shared a cozy and well-kept bungalow like this:

lao-rathole.jpg lao-foodstorage.jpg
yes, it is a rat hole on the left side and on right there’s the way we protected our snacks from super-hungry rodents.

lao-brokenlock.jpg
Piece by piece our bungalow was shattering into pieces. The last straw was the lock which conked out just when we were tried to open the door! That’s how we remowed the whole thing.

lao-nanas.jpg
Luckily, a better place was just around a corner – as you can see!

Pai – Laos

Jep. Shit happens sometimes, and this time my trip to Myanmar ended almost before it begun. For some reason we picked up a wrong bus with Chris, and unfortunately our choice was going totally wrong direction. I was actually just trying to cop some z’s on my seat when Chris woke me up and told that we must get off in the middle of nowhere. So there we were, about 40 km from Pai and no idea how to get to Chiang Mai (which was our destination for the morning).

After a while we tried to hitch hike back and some village tribe women, who were going to Pai to sell some handicrafts, gave us a ride. It wasn’t that bad as it sounds. The scenery on the way was pretty nice and the sun was rising and warming us. The village people couldn’t speak any English but they were smiling at us all the time (and finally they tried to sell some handbags when we were back in Pai :)

It was already 10 AM and I really wasn’t in a mood for spending another few hours in a hot and humid bus to Chiang Mai. Therefore I decided that It’s better to head to Laos instead of Myanmar and marched to Aya service that sells ready-made trips to Thailand-Laos border. I booked my ticked for this evening, so I’ll be in Laos tomorrow morning…

73696572.jpg

Niin, mitas sita tulikaan tehtya…

Huomisaamun kello kahdeksan heratys vie kaiken hehkun viimeiselta perjantai-illalta ikina Paissa. Nyt on hyva aika (kun laitoin Adamin nukkumaan paikkareita) henkaista syvaan ja katsoa, mita kaikkea kateen on tahan mennessa jaanyt. Koska ihmiset vain juuttuvat tanne ja koska ma tunnen niin monta ihan altsin siistia ihmista taalla, niin en aio lahtea reissaamaan viela piitkaan aikaan, vaan ajattelin tulla Myanmarin pikareissulta takaisin ja lorvailla viela viikon taalla. Plussaa on toki se, etta talla jarjestelylla voin vehdata viikon dormitorylla tekematta mitaan, silla kuulin juuri, etta alkuviikko koulusta on vapaata. Sehan se rules, niin etta jaa aikaa juoda Singha-olutta (Zero-kokikseen sekoitettuna) ja vetaa vahan vasenta lonkkaa oikean peraan. Voe pojjaat.

Tahan mennessa tama urhea paioneeri on pyorinyt vaikka missa:

1. Chinese Village, second Sunday @ Pai

I met that thai girl called May and she took me with her architect friends from Bangkok to Chinese village near Pai. Actually the village is just a guest house (or more likely a bungalow resort) only about 15 minutes from Pai centrum, but the scenery in the place is so beautiful and all the buildings made of clay in Chinese style that it’s definitely a place worth seeing. Sadly, May planned to leave Pai just next day so for her it was a farewell trip around the area.

080114.jpg

2. Elephant riding, Tuesday

There’s few elephant farms in Pai. Since Thais don’t use elephants anymore in constructions, these animals carry tourists like me – and my summer boy (behind me) – all around the jungle. The ride took about two hours and was just awesome!

0801151.jpg
080115.jpg

3. Raw bananas, never mind which day it was :)

Where are the fruits, there is Hanna. Yep, after picking some persimons few months before I was graving for fresh things again. So, here we go:

0801171.jpg

The farmer just stood there on a field and was too slow to catch me afterwards. Right now I’m just waiting when the Thai police will be behind our dorm’s front door asking for those bananas which were way too raw to be eaten. Though, I didn’t dare to steal than just one of them – and later I heard that one of Adam’s friends had given it to an elephant. Cute.

Suomi-iskelmaa

Olinpas juuri kuuppaamassa rankan tyopaivan jalkeen rantakuppilassa ja kuuntelemassa ikivihreita suomihitteja. Niin siis hymyhuulia ja tallaista. Huvittavaa sinansa, mutta amerikkalais-saksalaisiranilais-sveitsilainen porukkamme koetti vaittaa kiven kovaan, etta olavi linna laulaa ranskaksi.

Mutta nevermind, mun Pai-TJ on muuten nelja paivaa nyt, silla mun viisumi eraantyy ensi tiistaina ja tama on ehdoton deadline olla jo muualla ellen halua lusia muutamaa hetkea paikallisessa rangaistuslaitoksessa. Alkuperaiset suunnitelmat kuudesta viiosta saan nakojaan unohtaa ihan taysin, sen verran tiukkaa mun psyykeelle taalla pyoriminen tekee. Lisaksi mun tyoajat menevat ihan eri rytmissa muiden dormiksessa elavien tyyppejen kanssa, joten kaytannossa ma en saa oisin nukutta ollenkaan, kun jengi tulee kotiin pikkutunneilla ja pitaa ihan hirvittavaa mekkalaa (tai keksii jotakin muuta ihan himputin arsyttavaa mokaamista). Mun pinna taman kaiken lapitunkevan kylmyyden kanssa on myos finito, ja niinpa jo ajatuskin siita, etta maisemat vaihtuvat taas hetikohta, tekee ihan huisin hyvaa.

Ainut probleemi on siina, etta mulla ei ole minkaanlaista hajua siita, minne maailma mut seuraavaksi lykkaa – taalla on niin monta hienoa paikkaa kaytavana ja nahtavana ja niin monia hienoja ihmisia, joihin haluan tutustua (ja niin monta hienoa rantaraflaa, jotka soittavat suomihitteja) etten oikein tieda miten pain olla. Joka tapauksessa seuraavaksi tama urhea sankari lahettaa taas jattipaketin talvivaatteita kotopuoleen ja suuntaa joko Burmaan tai Laosiin – Madventuresin malliin – tsekkaamaan mestoja.

Alustava vaihtoehto Ö on palata saman tien takaisin Thaikkuihin ja napata samalla uusi kuukausi armonaikaa nauttia nateista keleista. Paljon mehevammalta tosin kuulostaa suunnitelma palloilla hetki rajalla ja katsoa missa maassa tullivirkailijat hymyilevat leveimmin – ja menna sitten sinnepain. Niin, miksi tehda elamasta liian vaikeaa, kun voi vaan palloilla vahan sinne ja tanne, ja antaa seks^H^H^H^H maailman vieda ja taksin tuoda? :)

080117.jpg

Teacher Hanna strikes back!

thaikollaasi.jpg

Eka paiva ala-asteella takana ja silleen. Nyt musta tuli tayspaivainen englanninopettaja. Tuntien pito jannittaa viela hurjasti, eika mulla ole hajuakaan siita mita mun pitais opettaa ja millon. Tanaan sitapaitsi mua ohjannut opettaja otti ja havisi koulusta. Pelasin sitten esimerkilliseen tapaan vahan jalista lasten kanssa kaytavalla – ja lopulta kyrpa otsassa karkasin puoli tuntia ennen toiden loppumista kotiin ja peruin thai-lessonin talta paivalta, kun ei napannut enaa yhtaan tehda mitaan aikataulutettua.

Suurin miinus tahan mennessa on ehdottomasti se, ettei taalla ole muuta tekemista kuin vetaa huumeita (joka nimenomaan kiellettiin tyosopparissa) niin ettei vituta tai sitten tehda ekstrapitkaa paivaa koululla. Jarkuttavaa. Turistit, jotka tanne tulevat, luottavat selvasti ensimmaiseen. Nain passiivista porukkaa ma olen harvoin nahnyt missaan, mutta toisaalta, lahimmille oopiumipelloille on alle kivenheiton matka, ja pienemmilla nilkeilla on hippikukkasia on bungalowin nurkka taynna siihen malliin, ettei hirvittavaa itseaktivointia tarvitakaan.

Seuraava miinus on edelleen tama kylma. Mun koha on vain pahentunut, jatkuvasti vasyttaa ihan kamalasti, eika tanaan paivalla meinannut lahtea aanta ollenkaan. Kavin ostamassa paljon lampoista vaatetta itselleni, mutta sekaan ei riita. Ma en oikein tieda miten pain olla, mutta lasken jo sekunteja siihen, etta paasen taalta pois :D

Voihan nena…

… joka vuotaa kuin pieni Pain kylan vuoristopuro.

Mua on harvoin vituttanut nain kovasti, mutta nyt taytyy myontaa, etta olen tehnyt ehka elamani suurimman virheen tullessani tanne. Nimittain taalla on niin kylma, etta ma kirjaimellisesti tunnen kuolevani. Mun koko kroppa on kylmanhorroskrampissa, varpaissa ei ole ollut tuntoa pariin paivaan ja nappaimistolla kirjoittaminen on kaytannossa mahdotonta, silla sormet ovat umpikohmeessa. Mulla on niin kylma, etten ma voi tehda muuta kuin itkea ja yrittaa loytaa jotakin kuumaa juotavaa - joka tosin tulee ylos heti, silla mun rautamaha ei kesta tallaista elossapysymistaistelustressia.

Toivon vain, etta tyot alkaisivat mahdollisimman pian ja saisin jotain muuta ajateltavaa, mutta mut vapautettiin talta paivalta, koska yleisesti ottaen olen aika kuollut ja kykenematon tekemaan mitaan fiksua, eivatka naa halua nayttaa tallaista ihmisrauniota lapsille :D Negrottaa vain suunnattomasti se, etta ma tunnen itseni riittavan hyvin tietaakseni, etta tassa ilmastossa taa flunssa ei todellakaan tule ikina parantumaan ja kettukertoin varmaan nousee yhta eksponentiaalisesti jatkossakin, olinpa kipeana tai en, prkl. Lisaksi taalla kylassa paikallinen poliisi rei’ittaa tuliasein lankkarituristeja vahan miten sattuu* ja mulla on yleisesti ottaen aika hurja paniikki ja pakokauhu! 

Kyselin aamusella koordinaattorilta (joka onneksi on toodella mukava nainen) sita, etta miten taalta paasee pois ja nopeasti. Valitettavasti rahojani en lafkalta kuulemma takaisin tule saamaan, jos lahdenkin aikaisemmin, kuin suunnittelun. Tama nyt ihan pikkasen harmittaa, mutta - c’moon - 500 euroa kankkulan kaivoon on pieni hinta terveydesta ja hyvinvoinnista – ihan totta. Sitapaitsi tanhan voi vaikka ajatella hyvantekevaisyytena ja panostuksena indokiinalaisten lasten koulutukseen tai ihan sama miten vain, mun omat suuret pedagogiset visiot ainakin haihtuvat aamu-usvaakin nopeammin. Loppujen lopuksi sen rahan, minka havian nain, saastan viela laakarikuluissa.

*ensimmainen henkilo, Leo, johon tutustuin taalla, sai edellisyona surmansa varsin kyseenalaisissa oloissa paikallisen poliisin ampuessa tyyppia ensin suuhun, sitten mahaan. Kuulemma kyseessa oli ollut kapakkatappelun selvittely, mutta jollakin tavalla en vain pysty kuvittelemaan ylipassiivista vanhaa hippia nujakoimassa kenenkaan kanssa :) Tama juttu lemppaa ja vahvasti, ja mun korvaan nuo ampumakohdat kuulostavat vahan omituisilta. Uusin ulkoministerion matkustustiedote 3.1.2008 kertoo, etta taalla on jonkinmoinen poikkeustila paalla ja pitais olla vahan varovainen, enka epaile yhtaan. Silti viranomaisen *pitaisi* olla taalla varsin luotettavia, ja on ihan kehvelin vaikea sanoa onko muhun nyt iskenyt taas maanantainen laiscotus maximus ja paranoia, vai onko tama kyla todella yhta puistattava kuin minka kuvan tahan mennessa olen saanut – kuulin laukauksia myos viime yona, mutta uutisia ei viela ole kuulunut.

Chiang Mai – Pai

Kaikki hyva loppuu aikanaan. Varsinkin kun nyt puhutaan edesmenneesta unelmalomasta paratiisisaarella, niin harmaa arki koettaa ihan liian pian…

Olen reissannut Ko Samuin saarelta tanne pohjoiseen melkein kolme paivaa. Nyt kirjoittelen agstejani Chiang Maista, mutta illemmalla pitaisi taman urhean matkalaisen lopulta paasta perille Paihin. Enaa edessa on naurettavat 3,5 tuntia bussissa korottelya (lasten leikkia verrattuna 5 + 15 + 10 tunnin penkinpainantaan, mita tanne tuloon vaadittiin). Jollain lailla mua ei ollenkaan napostele olla taalla kylmassa pohjoisessa. Tietysti laitoin viikko sitten bankokista upouusia ja superlampimia talvivaatteita kotiin odottamaan ensi syksya ja – tsadam, tama Chiang Mai on sellainen jaatynyt helvetti, ettei mitaan rajaa. Talvivaattepaketti olisikin sittenkin tullut tarpeeseen. Eika siina viela kaikki, nimittain vuorilla on kuulemma jopa tastakin kylmempaa, eli salettiin pyoritaan jo Suomen mittarilukemissa.

Noh, itsehan vilustuin jo eilen taalla siten, etta nyt on kuumetta varmaan ziljoona miljoona astetta ja ajatus tahmaa ihan kyNpilla. Toivon kylla kovasti, etta taa on ihan normilentsu, eika mikaan eksoottinen aasialainen hyppykuppamalaria. Mutta mua ns. vituttaa suunnattomasti se, etta ma olen aivan omaa luokkaani kaiken maailman tautien keraamisessa – mystinen ihottuma, joka vaivasi viime viikolla on sentaan gone kuin myos vatsatautikin. Mua myos vituttaa tama kaupunki, kun jengi (siis nama thait) pingottelevat tosi kireana ja kayttaytyvat ihan uskomattoman torkeasti. Tinkiminen, vaikka kuuluukin maan tapoihin tuntui herattavan ihan uskomattoman pahaa verta. Voi etta ma kaipaan Ko Samuin mukavia moottoripyoratakseja, jotka ajoivat kotiin persnettotaksoilla. Aijai, saattaapa olla, etta laadin loppuloman suunnitelmat uusiksi ja vahan nipistan naita vapaaehtoistoita ja lahden reppureissaamaan takaisin lampimaan aiemmin kuin meinasin, kjah kjah! :)