Idän sitruuna

Kotona vihdoin ja viimein! Keimyungin yliopisto järjesti meille vaihtareille kahden päivän retken itärannikon teollisuus- ja kulttuuri-ihmeisiin. Perjantaina tutustuimme Pohangin Poscon metallikompleksiin ja Ulsaniin, Hyndain autotehtaalle katsomaan uusien menopelien iloista syntytapahtumaa

Poscon vierailu alkoi kuivissa merkeissä tehtaan omassa museossa. Sitä seurasi bussikierros tehdasalueella ja lopuksi meidän marssitettiin tutustumaan sisälle kuumaan, kosteaan, pölyiseen ja ihan helvetinmoisen metelin täyttämään terästehtaaseen, jossa raakateräs muuttaa muotoaan raskaan sarjan koneiden kyykyttämänä. Tietysti olimme hallissa ilman minkäänlaista suojavarustusta ja niinpä sormet korvissa koitimme lähinnä rynnätä pois niin pian kuin mahdollista.

Poscon perustajasedät hyvin vakavina – ja peukku liipasimella laittamaan upouusi tehdas käyntiin.

Huiman teollisuusmiljöön (Pinta-alaltaan muistaakseni about 900 000 m^2) keskeltä löytyi vaikka mitä.

Valitettavasti tiukka kielto kielsi sisällä hallissa kuvaamisen, mutta oheinen netistä riivitty kuva on hallista, jonka läpi jännittävä survival-kierroksemme kulki.

Huyndain tehdas olikin sitten paljon kivempi, siistimpi ja hiljaisempi! Itseasiassa koko tehdasalue oli viheristutuksineen ja jalkapallokenttineen varsin viehättävä. Ennen kokoonpanolinjaan tutustumista jouduimme Huyndailla – aivan kuten Poscollakin – tutustumaan propagandavideoihin ja kuuntelemaan lyhyt sepostus puljun toiminnasta. Yleissivistävänä faktana kerrottakoon, että Ulsanin tehdas on Etelä-Korean ja samalla koko maailman suurin miljoonan kaaran vuosituotannollaan. Autoja läjätään kasaan alueen neljässä tehtaassa ja moottoreita menopeleihin kahdessa tehtaassa. Lopulta hurjan söpöt Pikku-Huyndait kärrätään alueen toiselle laidalle satamaan, josta ne sitten lähtevät kiertämään maailman tutkimattomia teitä.

Päärakennuksen aulassa päästiin tutustumaan tehtaan tuotantoon. Muistokse saimme kaikki ikiomat leikkiautot.

Netin antimia sisältä tehdashallista. Tommoista siellä sisällä oli – valitettavasti telkkarista tuttuja robotteja emme nähneet, korealaisia työntekijöitä kylläkin.

Automerta (n. 10 000 kappaletta henkilöautoja) odottamassa ensimmäistä pitkää matkaansa.

Tehdaskierroksen jälkeen väsyneet matkalaiset kiikutettiin yöpuulle Ulsanin vuorilla sijaitsevaan hienoon merinäköalagolfhässäkkähotelliin. Lopulta saimme myöhäisen lounaan ja sen jälkeen laulettiin ulkosalla karaokea. Meitä varten oli nimittäin viritetty pihalle jonkin sortin karaokemasiina ja nuotio lämmittämään koleita vuoristoöitä. Vähän harmittaa se, ettei paikallisiin tapoihin kuulu käristää nuotiolla mitään murkinaa samaan tapaan kuin Suomessa kärtsätään makkaraa. Kasvissyöjänä minut nimittäin lounaan ajaksi eristettiin muusta seurueesta toisen matkanjohtajan kanssa kaksistaan erilliseen huoneeseen sapustamaan ja huomasin muiden tulevan pois syömästä jo parin suupalan jälkeen. Herkkulounaasta huolimatta jäi siis mahanpohjaan kurnimaan ihan hillitön nälkä, jota yritin paikata kioskista ostetuilla jäätelöillä pitkin iltaa. Muutenkin nuotiolla oli kylmä, ja kun meininki alkoi hiipua, hipsimme Heinin kanssa sisätiloihin koisimaan.